Tekosyitä?

Puhelu.
Hetken juttelu.

Olin varautunut piikittelemään,
kertomaan kaipauksestani,
sanomaan "Ei, en halua kiduttaa itseäni enään."

Vaan menin sanattomaksi.
Harvinaista.

Puhelu sujui hyvässä hengessä,
mukavasti jutellen,
jälkeen päin tuntemukset olivat positiivisen odottavat.

Pari päivää.
Fiilis yhä hyvä.

Pari yötä nukuttuani,
nostaa epäilys päätään,
kehitänkö jälleen itselleni tekosyitä olla unohtamatta.

Junnaanko siis paikallani,
vai onko tämä sittenkin mahdollisuus?